Omaa väriä kasvattaessa taas

Kävinpä kampaajalla ja satasen sinne sain menemään. Loppujen lopuksi tulos ei ollut sen veroista nähnytkään. Raitoja se laittoi pehmentämään hiusvärin rajoja ja huomaan jälleen olevani yhtä harmaahapsinen kuin 77-vuotias äitinikin.

Geenit on kuitenkin varmasti isältä perittyjä. Sen kanssa on vain elettävä.

Kerran 50-vuotias työkaverini päivitteli muutamia harmaitahapsiaan ja mä sain hyvät naurut.

Jos mä alkaisin niitä pelkäämään ei tulis mitään mistään. Olen alle 40-vuotiaana saanut nämä ja ne on vain hyväksyttävä. 

Eivät ne kamalia olisi jos tuollaista punaista ei olis latvoissa. Mun hiukseni on kauniit, aidot ja aivan luomut omat. Mitä kamalaa siinä on? 

Perin todennäköisesti isäni harmauden. Mutta kuulemma kilpparin vajiskin voi vaikuttaa, en kuitenkaan tiedä onko se tutkittu juttu. Mulla löytyy syy kuitenkin lähisuvussa. Isosiskoni hiukset eivätkä veljeni ole juurikaan harmaat, mikä on huvittavinta. He ovat luonnostaan vaaleita ja mä olin brunetti pienestä asti. En tiedä mikä merkitys asialla on mutta kai sekin on eräs syy. Mun ei auta puolestani valittaa. 

Mutta olen mä tumma takaraivolta kuitenkin. Heh!