Katselin joskus hieman ennen vappua yövuorossa peilikaapin loisteputken valossa peilikuvaani havaiten pienen hopeisen välkähdyksen.
Olin jo huhtikuussa suunnitellut, että alan kasvattamaan omaa hiusväriäni, mutta vielä olin taipunut lopulta punaiseen liukuvärjäykseen. Vähän silti harmitti, koska alan olla kyllästynyt tähän punaiseen hiusväriin.
Muutenkin tuntuu työläältä aina värjätä ja vahdata sitä juurikasvua. Aiemmin suhtauduin itsekin siihen kauhulla.
Mä oon itseasiassa vuosia koettanut tätä samaa että kasvattaisin omaa hiusväriäni, mutta en keksinyt millä värillä se näyttäis parhaimmalta. Kokeilin blondina oloakin, koska todennäköisesti olen joskus vielä ihan vaaleapäinen kuten isänikin.
Mielestäni tumma hius on kauniimpi, kuin vaalea. Tumma pitkä hius on kauniimpi.
Tummahiuksiset kaunottaret ovat kauniimpia kuin blondit mielestäni. Vaikken mikään "lepakko" olekaan.
Minuun vetoaa muutenkin paremmin tummat miehet kuin blondit. Toki rakastuminen taas on oma juttunsa, sen suhteen moni muukin ratkaisee kuin pelkkä hiusväri tai ulkonäkö.
Liitän tähän oheen vielä kuvan siitä missä mennään tänään 13.5.2013.
Mietin jo, aionko laittaa korostusraitoja esim. mustilla sekä helmiäisenvaaleilla raidoilla. Kuulostaa hienolta. Suomessa on alkanut harmaiden vallankumous muutenkin.
Vaikka edelleenkin tuntuu, ettei kovin moni niitä hyväksykään.
