keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Blondi vai tumma, kas siinä pulma

 Olen tässä välillä harrastanut vaikka mitä väriä kun en ole kirjoitellut. On kuvagalleriaa omassa kännykässä. Nyt oon tykästynyt olemaan blondi, mutta kun vaalennus vaurioittaa niin paljon hiuksia, eli ne ovat osin katkeilleet, vaatii blondaus taukoa.

En kokenut vielä olevan se aika, että paljastaisin omat hopeahapseni, vaikka onkin muotia nuorilla sellainen teräksenharmaa ja hopea. Se vaan ei ole kaikin puolin kaunis etenkään selvänä teräksenharmaana. Itselläni on edelleen tummia harmaiden joukossa etenkin otsalla että erittäin vaaleakaan väri ei siihen genreen sovi. Mieluummin myös raidottaisin jatkossa kuin kokonaan blondaisin, mutta se ei ole halpaa hommaa kylläkään näin paksulla pehkolla.

Jotenka, mietin vaihtoehtona alkaa värjäämäänkin tukkani sävyshampoolla. Näin kesää vasten aloittaisin vaaleammalla, ns. tummanvaalealla. Sitten kokeilisin kesän jälkeen tummempaa, tosin hekumoin jo kastanjanruskeallakin. Mutta, olisihan kiva vaihteeksi nähdä itsensä tummempana. Ja hiukset saisi lepoa. Leikkauttaisin lähes polkan ensi viikolla myös. Eli plääni on se, että tummempaa vaaleata kehiin, aiemminkin testasin niin ei ollut paha. Sitten ehkä kastanjanruskeaakin kehtais kokeilla. Kaiveltava kassia, löytyykö tätä väriä ja jos löytyy, ei tarvinne ostaa kuin toinen paketti lisäksi. Mulla on kerääntynyt jos jotain väriä isoon kassiin tuonne wc:hen...

Sellainen ajatus oli, koska tää hiukseni todella on kärsinyt.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kasvatus jatkuu

En ole kyllä mikään erityisen mainio blogaaja ollut. On muutakin ollut kuin tää hiusväri tapetilla. 
Mutta homma etenee, hiukset kasvaa ja leikkautan vain värjättyjä latvoja pois. Kampaajasta on ollut apua tässä projektissa taas. Hän värjäsi latvoista vanhan värin pois ja laittoi jotain platinasävyä niihin. 
Tässä 2 kk sitten ja nyt maaliskuussa kevennettiin takaa tukkaa ja otsasta. Kelpaa hetkisen taas tällä. 
Toukokuussa taas hiusasioita ja pyydän ehkä raitoja vain vähän piristämään kesäksi tukkaa. Aion testata mietoja pastellisävyjä luultavasti ehkä myös. 
 


lauantai 16. tammikuuta 2016

Iloa luonnollisesta itsestäni

Ilokseni löysin Pinterestin kautta tähän blogiin juuri sopivan aiheen: harmaiden kasvatus! No tottakai on muitakin tätä "harrastavia" mutta ilo on löytää heitä. Ja juuri nyt kun se on vieläkin ihailtua ja trendikästä. :)  kuulun nyt johonkin ryhmään. 
En kammoksu enää harmaita, päätin kohdata sen kertaheitolla. Ja mua huvittaa lähinnä he, jotka ovat koko ajan kauhuissaan. 
Mulla on suurin osa harmaata ohimoista päälaelle ainakin, ei voi edes nyppiä niitä koska olisin sit kalju. Nyt huomaan miten 2 vuodessa täs on lähes kaikki hiukset jo harmahia. Enkä viitsi enää tummaksi värjäillä tukkaa. Uusia ideoita syntyy. 

Omaa väriä kasvattaessa taas


Kävinpä kampaajalla ja satasen sinne sain menemään. Loppujen lopuksi tulos ei ollut sen veroista nähnytkään. Raitoja se laittoi pehmentämään hiusvärin rajoja ja huomaan jälleen olevani yhtä harmaahapsinen kuin 77-vuotias äitinikin.
Geenit on kuitenkin varmasti isältä perittyjä. Sen kanssa on vain elettävä.
Kerran 50-vuotias työkaverini päivitteli muutamia harmaitahapsiaan ja mä sain hyvät naurut.
Jos mä alkaisin niitä pelkäämään ei tulis mitään mistään. Olen alle 40-vuotiaana saanut nämä ja ne on vain hyväksyttävä. 

Eivät ne kamalia olisi jos tuollaista punaista ei olis latvoissa. Mun hiukseni on kauniit, aidot ja aivan luomut omat. Mitä kamalaa siinä on? 
Perin todennäköisesti isäni harmauden. Mutta kuulemma kilpparin vajiskin voi vaikuttaa, en kuitenkaan tiedä onko se tutkittu juttu. Mulla löytyy syy kuitenkin lähisuvussa. Isosiskoni hiukset eivätkä veljeni ole juurikaan harmaat, mikä on huvittavinta. He ovat luonnostaan vaaleita ja mä olin brunetti pienestä asti. En tiedä mikä merkitys asialla on mutta kai sekin on eräs syy. Mun ei auta puolestani valittaa. 
Mutta olen mä tumma takaraivolta kuitenkin. Heh! 
 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Harmaata pukkaa taas

Tässä tätä karvaa sitten kasvaa, harmaata pukkaa. Sama homma kuin v. 2013. Väsyin värjäämiseen ja kuiviin latvoihin. En kokenut kotoisaksi blondiuttakaan enää. Ja se ikuinen juurikasvu...

Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten tyvikasvu. 
Naurattaa kun jotkut kammoavat harmaita kun välillä joku harmaa hius tulee. Jotkut nyppäävät vaan pois. 
Mä olisin melkein kalju jos lähtisin siihen :D. 
Ehkä kesään mennessä on kiitettävästi tervettä hiusta kasvatettuna. 
Sehän taitaa olla jopa muotia tuo harmaa vieläkin. Mutta mua harmittaa kun parhaat vuoteni peittelin hiusteni väriä.... Nyt vasta arvostan omaa väriäni. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Ihanat hiukseni

En saa tähän edelleenkään kaunista harmahtavaa tyvikasvuani kuvattua.
Mulla on sellainen dilemma että en tiiä kasvatanko tukkaa vai leikkautanko sen lyhyemmäksi taas.
Yritys kasvattaa on, mutta en koe kovinkaan aina tukkani olevan suotuisassa kuosissa. Aamulla ei kyllä ehdi kuin harjaamaan sen juuri, välillä lähden tukka pörrössä töihin, toisena päivänä ojennan sen geelillä. Useimmiten vedän sen pikku ponnarille.
Työssäni tämänpituinen tukka ei ole ongelma pitää auki. Töissä pidän kiinni lähinnä siksi että saisin kutrit suoristumaan. Se ei kuitenkaan onnistu useimmiten. Illalla saattaa tukka olla silti pörrössä.

Työkaverini sanoi tänään et piilottelee harmaita. Tokaisin siihen etten mä vaan, saa taas kasvaa ihan oma värini takaisin. :D
Niin taas kaipaan sitä, se oon mä itse, mun tukkani <3.
Kannan harmaani ylpeästi itse. 

Vielä jaksan kuivaksi värjättyjen hiuslatvojen kera äimistellä miten pitkiä hiuksia oikein hoidetaan niin ettei ne olisi kuivat vaan eloisat eivätkä kärsineet.
Pestessä lähes ne vanuttuvat hampuksi.
Joudun joka ilta suihkun jälkeen laittaa arganöljyä niihin. 
Äkkiäpä se näkyykin loppuvan...
 

torstai 29. lokakuuta 2015

Aidon kauneuden edestä kuitenkin?

Kun menin pilaamaan hiukseni hiusväreillä, elelin blondina tähän syksyyn asti ja kun katselin lopulta niitä kuvia kun oon blondi, näytin oikeastaan oudolta joissakin blondikuvissa.
Tykkäsin kuitenkin olla blondi. Aikani.

Halusin lähteä kasvattamaan omaa hiusväriäni, mutta sain vasta nyt aloitettua sen.
Toivotan sen tervetulleeksi, vaikka onkin harmaa. Mutta on mun rakastettava sitä silti, koska se on mun. Soisin olevani kuin nuorena vielä olin, että perunankuoren väriset oli.
Mutta nyt haluan jälleen kasvattaa omaa tervettä hiustani esille. Ja kun tukka on nyt punertavan ruskea, se pistää selvemmin esiin vielä. Laitatin sen vuoksi raitoja ettei niin pistävän erilaisena juurikasvu näy.

Tykkäsin omasta hiusväristäni, mutta kuten aina, niin kyllästyin ja menin laittaa mukamas sen vaaleaksi niin tulikin ruskeaksi. En oikein tykännyt värimuutoksesta. Piti sit laittaa värinpoisto.
Ja sit taas vaalennusta että keltaisuus taittuisi. Niin mä sit olin blondi.

Nyt kun saan sen oman hiusvärin vuodessa parissa kasvatettua, soisin etten niin äkkiä lähtisi värjäilemään etenkään kestovärillä tai pilaamaan millään värillä. En oikein tykkää noista kemiallisista värjäyksistä muutenkaan, kun olen noista lukenut kritiikkiä.
Aion olla hiusteni kanssa luomu. Tykkäsi muut tai ei. Olen ainakin aito. Mua häiritsi blondinakin se että en oikeasti ole blondi ja juurikasvu näkyi kuukaudessa selkeästi ja vaalennusaineet on niin tujua kamaa ettei päänahkani tykkää, se kuivuu muutamaksi päiväksi.
Joudun laittaa päänahalle aina jotain kostutusvoidetta sen jälkeen.
Muut hiusvärit se kestää paremmin kyllä, mutta silti ne on suorannaisia myrkkyjä enkä halua altistaa kehoani jatkuvasti niille.
Nyt laitatin raidat tukkaan ja folioilla laitettuina ne eivät pääse päänahkaan. Pehmensin tummaa lookiani joka oli varsin tylsä. Nyt ei oo monikaan töissä kommentoinut juuri tähän väriin yhtään mitään.