Harmaiden hiusten kasvatusprojektini

Olen nainen 37 v., jolta bongasi kampaajakaveri ekat harmaat haivenet ollessani n. 21-22 v. Itse en olut ennen sitä niistä mitenkään tietoinen.
Aloin huomata niitä tästä eteenpäin välillä useampia, mutta ei niitä kovin paljon vielä alle kolmekymppisenä ollut. Vaaleilla raidoilla pärjäsin, niillä niitä sai piiloon.
Oikeastaan vasta 4-5 v. viimeisen vuoden aikana on alkanut selkeästi harmaantuminen kunnolla.
Juurikasvuongelmat tulevat aina vastaan, joka kuukausi.
Juuresta pilkistää kiitettävä määrä hopeanharmaita haivenia.
Monta vuotta olen tässä henkisesti valmistautunut harmaantumiseen ja miettinyt, josko lopettaisin hiusten värjäämisen joskus yli 45-vuotiaana tai 50-vuotiaana.
Tulevaisuus näyttää lohduttomalta, koska saisi monista syistä kasvattaa omaa hiusväriäni.
JOUDUN käyttämään luonnottomia värejä, joita ei oikeasti kenellekään kasva luonostaan.
Taistelemaan luonnollisuutta vastaan.

Onko tämä mitenkään verrattavissa kulmakarvojen nyppimättömyyteen ja siihen että ei ajelisi alapään karvoja tai säärikarvoja? Tavallaan voisi olla, mutta kuitenkaan ei.
Koska olen vuosia värjäillyt tukkaani lähinnä luonnollisen värisellä ruskealla, myös blondausta kokeilin, päädyin jälleen luonnottoman punaiseen joka kuulemma sopii mulle kuitenkin.
Mutta hiusten latvat eivät kestä itsevärjäystä jota olen suosinut rahapulassa.
Vaikka miten värjäisin tukkaani, aina se harmaa puskee sieltä tasaisen varmasti vaan esille.
Luonto näyttää jälleen voimansa.
En pysty juuri paljoa vaikuttamaan, minkä värinen tukka on, vain lyhyen aikaa senkin ja niin kauan kun värejä on saatavilla.

Luin vanhaa mielipideketjua iltalehdestä liittyen harmaantumiseen.
Hirveän moni itseäni vanhempi ei kykene hyväksymään, että harmaantuu. Jopa 60-vuotiaatkin taistelevat vastaan.
Sen sijaan nuoremmat naiset ovat antaneet (jotkut ketjussa) harmaiden kasvaa vain.

Nyt tuntuu kuitenkin se harmaahiuksinen trendi valtaavan sen verran että jotkut jopa värjäyttävät tukkansa harmaaksi.
Eikä se näytä ihan tuosta vain häviävän poiskaan. Suomeen se on vähitellen alkanut myös tänävuonna rantautumaan, kun se oli jo 2010 jenkeissä.

Katselin eräs yö juurikasvuani taas työpaikalla potilashuoneessa pelkän peilikaapin loistelampun loisteessa. Juuri loisti sieltä kuin timantti tai hopea.
Tajusin, että nämähän hiukset todella ovat hopeisen harmaita, ei mitään rumia harmaita.
Olin lapsena toivonut olevani vaaleahiuksinen, vastaakohan tämä sitä luonnollista blondiutumista?
Toisten hiukset taasen tummuvat vanhemmiten...

Olen vuosia tehnyt työtä valmistautuakseni siihen, että jonain päivänä todella ne harmaat tulevat esille.
Mietin, että enhän mä ole edes kasvoiltani niin vanhan näköinen ja ryppyinen juurikaan, ehkä hiusten väri vanhentaa, mutta voin vähän sävyttää ja raidoittaa niitä.
Kokeilen edes, miltä näyttäisin noinen haituvineni.
Hiukset ovat edelleenkin paksut ja vahvat, sekä runsaat.
Mun harmaat eivät ole rumat, ne ovat kiiltävät ja hopeiset.
Ajattelin ottaa projektin nyt vastaan ja jättää piilottelu sikseen. Rohkeasti.
Itse en ole kyllä ihaillut koskaan kenenkään harmaita vaan pitänyt niitä aiemmin inhottavina värivirheinä kun oon katsellut juurikasvuja. Ajatellut miten se vanhentaa.
Jospa saisin asenteeni muutettua ja hyväksyttyä lopulta itseni sellaisena kuin olen.
Ihan itseni puolesta, koska mulla on herkkyyttä jonkin verran kemikaaleille ja kaupan väreissä etenkin on sitä PPD:tä.
Myös jatkuva värjääminen tuntuu vaivalloiselta kovin.

Haluan rohkaista teitä naisia muitakin hyväksymään itsenne ja harmaanne.